Värittäminen vetää kielen keskelle suuta

Aikuisten värityskirjan kuviot vaativat aikaa ja keskittymistä. Kuva: Heli Lehtonen

Tuossa se vihdoin on edessäni pöydällä, trendikäs aikuisille suunnattu värityskirja. Haluan kokeilla, miten värittäminen luonnistuu lähes 30-vuotiaalta.

Rauma värityskuvina -värityskirja soveltuu tarkoitukseen mainiosti, sillä itselläni on vielä Raumaan perehtyminen meneillään.

Ensimmäistä kertaa en ole suttaamassa. Parikymppisenä maalasin innokkaasti akvarelliväreillä. Samoihin aikoihin podin myös keuhkotautia sairaalassa, jonne poikaystäväni toi minulle muumiaiheisen värityskirjan ajankuluksi. Siinäpä värittelin lapsille suunnattua värityskirjaa, ja keräsin huvittuneita katseita.

Nyt edessäni olevat kuviot ovat kuitenkin monta astetta vaativampia. Yritän muistaa ostaa kaupasta puuvärit, mutta kahden aikuisen perheessä ostos unohtuu.

Löydän komeroni perältä kuitenkin vahaliidut, jotka sain sukulaiseltani ollessani kuusivuotias. Vuosi taisi olla 1992. Kiinalaistekoa ja myrkyttömät. Tästä on hyvä aloittaa.

Valitsen kuvion, joka on tarpeeksi helppo väritettäväksi vanhoilla ja murenevilla vahaliiduillani. En tunnista, mitä kohtaa Raumasta kuvio esittää, mutta puhkun intoa.

Lama-ajan vahaliiduilla värittäminen on aikamoista sotkemista. Kuva: Johanna Sydänoja

Väritän kolme varttia ja totean, että puuväreillä työ sujuisi helpommin. Joka tapauksessa värittäminen vaatii tarkkuutta ja aiheuttaa ensin runsaasti turhautumisen tunteita. Hidasta touhua!

Minun on vaikea keskittyä pienen palluran värittämiseen. Kieli hakeutuu keskelle suuta ja pyrkii lopulta ulos asti, kun oikein tiukka paikka tulee.

Valitsin helpon kuvion, jota en tunnistanut. Väritystulos on kuin lapsen kynästä. Kuva: Johanna Sydänoja

Kun pari pyöreää kuviota on lopulta väreissä, katselen tulosta tyytyväisenä. En halua vielä luovuttaa, vaan kokeilen eri värejä identtisiin kuvioihin.

Värittämisessä oma kädenjälki näkyy välittömästi. Kaikessa turhuudessaan se on juuri niin mukavaa kuin puhdas huvi voi olla. Silti jaksan keskittyä vain hetken.

Siinä on mukulakiveä riittämiin. Tätä en edes yritä värittää. Kuva: Johanna Sydänoja

Värityskirjassa on toinen toistaan vaativampia kuvioita. Pienten mukulakivien sotkemista en vahaväreilläni edes harkitse. Kaappaan kirjan laukkuuni, ja aion viikonloppuna päästä parempien värikynien makuun.

Graafikko Heli Lehtonen otti tuntumaa puuväreihin. Kuva: Heli Lehtonen

Myös Marva Median graafikko Heli Lehtonen kokeili värittää. Hänellä välineet olivat kohdallaan, tarkka työ vaatii terävät puuvärit.

Värittäminen on rentouttavaa, kun paikkana on rauhallinen piha ja seurana kahvikuppi, hän toteaa.

Eipä kärsivällisyys kuitenkaan riittänyt kokonaisen kuvion työstämiseen.

- En jaksanut keskittyä pieniin kuvioihin. Värittäminen on kuitenkin rentouttavaa esimerkiksi muun tekemisen lomassa.

- Myös värien yhdistely oli hauskaa. Eri väreillä samasta kuviosta saa aivan erinäköisen.

Lopputulemana on, että värityskirja tarjoaa stressitöntä tekemistä, jonka tulosta on mukava katsella. Keskittymiskyky ei vain yllä lapsen tasolle.